Luokitus ja vaarat

IMDG-säännöstön vaarallisten aineiden luettelon sarakkeessa 16 annettu luokka, pakatuille aineille A:sta E:hen, joka määrää, mihin aine saadaan ahdata aluksella, kannelle vai kannen alle, ja onko kuljetus matkustaja-aluksella sallittu.

Etäisyys, joka on säilytettävä keskenään vaarallisesti reagoivien vaarallisten aineiden välillä. IMDG-säännöstössä määritellään kollien välille neljä erotteluastetta, jotka ulottuvat erillään pitämisestä pitkittäissuunnassa kokonaisen välitilan tai lastiruuman erottamaan sijoitteluun, kun taas ADR-määräyksissä sama periaate ilmaistaan yhteenkuormauskieltoina.

Tiettyjä samankaltaisia kemiallisia ominaisuuksia omaavien vaarallisten aineiden ryhmittely IMDG-säännöstössä (SGG1–SGG18); käytetään ahtauksen erottelutarkoituksiin.

Alin lämpötila, jossa aine syttyy itsestään tavanomaisessa ilmakehässä ilman ulkoista sytytyslähdettä.

Aineen tila, kun sen kuljetus on kyseisen määräyksen mukaan kielletty (kielletty nimike vaarallisten aineiden luettelossa).

ADR-määräyksissä kullekin vaaralliselle aineelle annettu kategoria 0–4, joka määrää kuljetusyksikköä kohti kuljetettavaan määrään sovellettavan kertoimen sekä kuljetusyksikkökohtaisia määriä koskevan osittaisen vapautuksen 1 000 pisteen raja-arvon.

Nesteen alin lämpötila, jossa sen höyryt muodostavat ilman kanssa palavan seoksen; vertailumenetelmänä on määritys suljetulla kupilla (closed-cup).

Vaarallisen aineen tai esineen ensisijaisen vaaran lisäksi aiheuttama lisävaara, joka osoitetaan lisävaaran varoituslipukkeella ja vaarallisten aineiden luettelon sarakemerkinnällä.

Vaarallisten aineiden luokittelu niiden pääasiallisen vaaran mukaan, luokat 1–9 (1 räjähteet; 2 kaasut; 3 palavat nesteet; 4.1, 4.2 ja 4.3 helposti syttyvät kiinteät aineet, helposti itsestään syttyvät aineet ja aineet, jotka veden kanssa kosketukseen joutuessaan kehittävät palavia kaasuja; 5.1 sytyttävästi vaikuttavat (hapettavat) aineet; 5.2 orgaaniset peroksidit; 6.1 myrkylliset aineet; 6.2 tartuntavaaralliset aineet; 7 radioaktiiviset aineet; 8 syövyttävät aineet; 9 muut vaaralliset aineet ja esineet).

Aine tai seos, joka on tunnistettu vesiympäristölle vaaralliseksi ja johon sovelletaan kuljetuksessa ylimääräisiä merkintä-, asiakirja- ja ahtausvaatimuksia.

Ryhmä, johon tietyt aineet voidaan pakkaamista varten luokitella vaaraominaisuuksiensa perusteella: pakkausryhmä I erittäin vaaralliset aineet, pakkausryhmä II vaaralliset aineet ja pakkausryhmä III vähäistä vaaraa aiheuttavat aineet.

Säiliö- tai irtotavarakuljetuksen oranssikilvissä esitettävä vaaran tunnusnumero (Kemler-koodi), joka osoittaa kuljetettavan aineen pääasialliset vaarat.

Aineet, jotka eivät täytä sovellettavan määräyksen minkään luokan luokituskriteerejä ja joihin sitä ei siksi sovelleta, mukaan lukien vaarallisten aineiden luettelossa nimeltä mainitut aineet, joita ei niiden ominaisuuksien vuoksi pidetä vaarallisina.

Kirjain (A–N, S), joka yksilöi luokan 1 räjähdysaineiden ja räjähdettä sisältävien esineiden yhteensopivuusryhmän ja jota käytetään luokituksessa (esim. 1.1A) ja erottelumääräyksissä.

Merkki, joka osoittaa ympäristölle vaaralliset aineet (esim. merta pilaavat aineet); vaaditaan, kun aine täyttää nimikkeen UN 3077 tai UN 3082 kriteerit tai on luokiteltu merta pilaavaksi aineeksi.